No pasa nada

Tällä kertaa olen Fuengirolassa 10 päivää+1 kk. Silmiinpistävää on viikkoturistinkin silmin havaittava ero suomalaisessa ja täkäläisessä ajattelussa. Täällä on helposti vallalla ensimmäinen, “no pasa nada”-ajattelu. Mikään ei ole niin vakavaa, ja jos on, niin sekään ei sitten ole kuolemaksi. Kotosuomessa taas on vallalla toinen, “Tieto lisää tuskaa”- ajattelu. Kaikki on kuolemaksi, ja se tiedetään.

Se tunnustetaan, että liika tieto on pahasta. Kuitenkin koulutusta ja tiedonhallintaa arvostetaan yli kaiken, ja ihmisiä laitetaan sen avulla järjestykseen. Huomataan, että ihmiset voivat huonosti “Tieto lisää tuskaa”-ajattelussa, mutta samalla systeemi ajaa nuoria koulun penkille! Aivan kaistapäistä.  Ex-elämäni opettajana ei pidä tästä kommentista, hehhee.

Mielestäni vain koulussa voidaan oppia niin kovin paljon muutakin kuin kauniilla käsialalla kirjoittamista ja hiljaa rivissä seisomista. Kaikki on kiinni opettajasta ja hänen sietokyvystään.

Kasva Suomessa sitten suoraan. (Olisin voinut noin 30 vuotta sitten todeta…) Tietenkin koulutuksella ja koulutusmenestyksellä voidaan laittaa opiskelijat paremmuusjärjestykseen, ja se helpottaa opettajan työtä. Tai mahdollistaa sen.

Jos taas ei ole mitään muuta menestymisen mahdollisuutta, tai oppilas ei löydä niitä, niin yksin hyviä arvosanoja saava oppilas ei ehdi elää tai kasvaa lainkaan. Nk. taitoaineita, kuten “kässä, kuvis, liksa” tai vaikkapa vanhentunut “ATK” tai ilmaisutaito auttavat oppilasta hoksaamaan, että tästä pidän, tässä olen muuten hyvä.

Tämä hoksaaminen on oppilaan minäkuvan kehityksen kannalta huomattavasti tärkeämpää kuin se, että hän tietää tarkalleen, mihin se ison a:n poikkiviiva kuuluu. Kun poikkiviiva menee eri kohtaan kuin mallissa, kunpa opettaja osaisi hymyillä jo ja sanoa: “No pasa nada. Ensi kerralla!”

28/3/2017 Mari (Kirjoittaja on turkulaisuudestaan hyvin ylpeä ex-opettaja)