El Torcal luonnonpuisto ja Malagan makeat viinit

Retki tutustumaan Antequerran El Torcal luonnonpuistoon ja Malagan makeisiin viineihin

El Torcalin luonnonpuisto

Nuriasolin aamiaisen jälkeen matkaan kello yhdeksän jälkeen ja bussin keula kohti Antequerraa. Matkalla mainio oppaamme Seija antoi kattavan tietopaketin alueen luonnosta, historiasta sekä Espanjan maataloudesta. Olimme siis melko hyvin valmistautuneita siihen mitä tuleman piti. Antequerran jälkeen lähdimme nousemaan kohti vuoristoa ja El Torcalin luonnonpuistoa. Vaikka matka oli kartalla lyhyt, niin sykeröiset neulansilmämutkat, kapea tie ja jyrkkä nousu panivat kuskimme taidot kovalle koetuksella. Taitava mies, tuntui aluksi todella mahdottomalle saada iso bussi taipumaan mutkista

El Torcalin puisto sekä ympäristön suojelualue ovat tunnettuja erikoisista kalkkikivi- kallio muodostelmistaan. Alue sijaitsee noin 30km pohjoiseen Malagan kaupungista on lähellä Villanueva de la Concepción kylää. Kerrostuneet kalliomuodostelmat olivat muinaista merenpohjaa yli satamiljoonaa vuotta sitten. Maakuoren rajut liikkeet mannerlaattojen törmätessä nostivat muinaisen merenpohjan vuoriksi ja kukkuloiksi 1 300 metrin korkeuteen saakka.

El Torcal on varmaan yksi Euroopan vaikuttavimpia luonnonpuistoja. Kivipatsaat ja luonnon muovaamat taideteokset tekevät maisemasta mystisen ja luovat ainutlaatuisen tunnelman.

Ylhäällä tien päässä on tilava pysäköintialue, kahvila, pieni museo ja näköalatasanne josta hyvällä säällä näkee aina Malagaan saakka. vietimme ylhäällä noin tunnin vapaamuotoisen hetken jonka aikana osa porukasta ehti tehdä pienen kävelyretken kivimuodostelmien keskellä, toisten nauttia maisemista kahvilassa ta näköalatasanteella.

Pysäköintialueen kulmalta lähtee kaksi merkittyä vaellusreittiä. Jotkut ryhmästä lähtivät seuraamaan lyhyempää reittiä, todeten, että merkityn reitin seuraamine onkin järkevää, koska kiviröykkiöiden ja orjantappurapensaikkojen muodostamaan labyrinttiin on aivan liian helppo eksyä. Oli myös helppo kuvitella, että alueelle olisi myös helppo piiloutua. Millaistahan väkeä on joskus kivimassojen seassa piilotellut?

Puiston läheisyydessä, Antequerran kaupungin tuntumassa sijaitsee kolme noin 5000 vuotta vanhaa dolmenia, kivi- pronssikautista hautakammiota, joista Menga Dolmen on Euroopan suurin. Vuonna 2016 nämä rakenteet julistettiin UNESCO:n maailman perintökohteiksi. Valitettavasti aikataulumme ei antanut mahdollisuutta tutustua näihin kohteisiin. Varmasti ensi kerralla

Erikoista Menga Dolmenssa on se, että kesäkuun 21 päivänä aurinko paistaa Pena de Los Enamorados vuoren huipun yltä suoraan pitkin dolmenin käytävää. Dolmeneihin liittyy monenlaisia tarinoita. Olemassaolonsa aikana on kammioihin varmaan piiloutunut monenlaisia asukkaita, ihmisiä ja eläimiä. Kerrotaan mm., että 1700-luvulla dolmenissa asui vuosia lepraan sairastunut nainen, jolle paikalliset kyläläiset toimittivat ruokaa ja vaatteita, pitäen häntä kai jonkinlaisena pyhimyksenä

Malaga Virgenin viinitila ja Malagan Viinit

Jättäen puiston ja sen kivet taaksemme lähdimme kohti Virgenin viinitilaa. Matkan aikana antoi mainio oppaamme Seija taas perustiedot Malagan viineistä ja niiden valmistuksesta. Perillä odotti isäntämme Carl, joka johdatti meidät läpi valmistusprosessin. Kaikkiin meihin teki vaikutuksen tuotannon mittakaava ja nykyaikainen, automatisoitu prosessi, miljoonia litroja vuodessa eri puolille maailmaa.

Tila on vienyt vuosia viiniä myös Suomeen, moni on varmaan maistanut Malaga SOL

viiniä, jota on myös pitkään tarjottu ehtoollisviininä. Viininkypsytystiloissa oli tynnyririvejä suorastaan silmänkantamattomiin. Keskimääräinen tynnyrikoko oli 500 litraa, mutta löytyipä joukosta yksi 100 vuotta vanha 2000 litraa vetävä tynnyri.

Kaksi viininvalmistusmenetelmää ovat hyvin tyypillisiä perinteisessä andalusialaisessa viininvalmistuksessa, jos kohta molempia käytetään jossain määrin muuallakin: SoleraA-menetelmä, on jossa viini kypsytetään päällekkäisissä tynnyririveissä. Pullotukseen menevä viini otetaan alimmasta rivistä (solera) ja vajaus täytetään seuraavaksi alimman (criadera) sisällöstä, tämä taas sitä seuraavasta jne. Viiniin sekoitetaan alkuvaiheessa puhdasta alkoholia, jolloin alkoholipitoisuus nousee noin 17 prosenttiin. Peräkkäiset vuosikerrat sekoittuvat, eivätkä viinit siis ole vuosikertaviinejä.

Toinen menetelmä on rypäleterttujen levittäminen auringon paahteeseen (asolear)

joiksikin päiviksi terttujen korjaamisen jälkeen. Rypäleet rusinoituvat auringonpaahteessa jonkin verran ja niiden sokeripitoisuus nousee. Lopputuotteessa voi siten sokerin määrän nousta 400 grammaan / litra ja joskus ylikin, alkoholipitoisuuden noustessa samalla korkeaksi.

Valmistusprosessin läpikäynnin jälkeen isäntämme ohjasi meidät maistamaan tilan tuotteita. Pitkän pöydän ääreen oli kaikille katettu kolme viinilasia ja brandylasi. Tarjolle tuotiin kolmenlaista viiniä: kuivaa oloroso sherryä, erittäin makeaa muscatel rypäleestä valmistettua viiniä sekä paikallista erikoisuutta appelsiinin kuorella maustettua makeaa laatua. Lopuksi tarjottiin brandya 1885, joka isännän mukaan oli saanut kypsyä yli kolmekymmentä vuotta. Luulen että harva meistä on saanut aikaisemmin maistaa tällaista laatutuotetta. Tilaisuuden jälkeen lauloi koko ryhmä isännille spontaanisesti kiitoslaulun. Se todella kertoi kuinka tyytyväisiä olimme tilaisuuteen.

Maistamistilaisuuden jälkeen tarjottiin meille mahdollisuus ostaa tilan tuotteita ja aika moni meistä käytti tilaisuutta hyväkseen, hinnatkin olivat hyvin kohtuullisia.

Sitten vaan takaisin bussiin ja kohti Fuengirolaa ja Nuriasolia. Matkan aikana saimme taas Seijalta yksityiskohtaisen selostuksen Espanjan sosiaalisesta sektorista. Ehkä kaikki eivät enää jaksaneet sitä tarkkaan kuunnella, koska jotkut taisivat jo matkan aikana maistella vähän ostoksiaan.

Kaiken kaikkiaan retki oli mielenkiintoinen, hyvin järjestetty ja kohteet oli hyvin valittu. Kiitokset oppaallemme, kuskille ja Nuriasolin henkilökunnalle, erityisesti Markolle, joka oli tehnyt järjestelyt.

17/3/2017 Olli