“Koiran nimi ei voi olla Koira”

“Koiran nimi ei voi olla Koira”, sanoi ystäväni kuubalainen vaimo, joka puhuu espanjaa äidinkielenään. Hänestä oli koomista, kun suomea äidinkielenään puhuvat sanoivat koiraani suvereenisti perroksi (koira espanjaksi). Asiaa ei helpottanut fakta, että koiran rotu on perro de agua, espanjanvesikoira. Perro siis. Hetkeen kukaan ei kutsunut häntä La Bonitaksi tai Bonaksi, joka on hänen oikea nimensä.
 
 Ruokakaupan yhteydessä olevassa eläinkaupassa, josta La Bonita on kotoisin, oli hoidettu markkinointi erinomaisen hyvin! Maailman suloisin koiranpentu vain lasiseinäiseen komeroon, vain sanomalehtisilppua pahnoiksi, ei mitään leluja, ei mitään seuraa ja hinta kylkeen. Kyllä piakkoin saapuu joku pohjois-Eurooppalainen ostajanainen. Niinkuin saapuikin!
 
 Bonan ostaessani tiesin, että riski sen rokottamattomuudesta ei oikeastaan ole riski: pentuja ei ehditä luovutusikään mennessä rokottaa “valmiiksi”, ja 2/3 rokotuksista vesikauhua vastaan jää ostajan kontolle. Pitää olla aikaa jäädä koiran kanssa Aurinkorannikolle kuukaudeksi, jotta koiran kanssa voi lentää Suomeen. Tai sitten voi ostaa vanhemman koiran, joka on rokotettu valmiiksi. Itse en kyennyt ajattelemaan näin! Itsepäisyyksissäni ajattelin, että jos kerran kasvatan koiran, aion “pilata” sen kasvatuksellani itse aivan alusta asti!
 
 Koiranpennun sisäsiistiksi opettaminen Aurinkorannikon huvielämän houkutusten vieressä ei varmasti ole helpoin mahdollinen tehtävä. Minulla oli onni (olisipa ollut Onni) matkassa: en ole koskaan ollut mikään elämää suurempi auringonpalvoja, eikä lääkekuurini aikana voi nauttia alkoholia (kovinkaan paljoa). Lisäksi koirarotu on minulle ennestään tuttu, eikä Bona rotunsa mukaisesti vaikuta penaalin tylsimmältä kynältä, vaikka vielä aivan pentumaisesti käyttäytyykin. Niinpä päiväni kuluvat rattoisasti espanjan kahvia maistellen, lyhyitä talutusharjoituksia ulkona tehden, koiraa tervehtimään pysähtyviä ihmisiä haastatellen ja sanomalehtiä koiran sisävessaan vaihdellen.
 
 Niin-pequeño perro de agua. Jos koiraakin voidaan -todistettavasti- kutsua koiraksi, Suomen Turussa voidaan aivan hyvin viitata koiraan persoonapronominilla hän, eikä kirjakielisesti sanota se. Kotosalla pohjoisessa murrerajat ovat valitettavan selviä, ja niiden avulla vedetään ihmisestä mitä mielenkiintoisempia tulkintoja. Täällä lämmössä rajat kuitenkin näyttävät onneksi sulavan.
 
16/3 Mari (Kirjoittaja on turkulaisuudestaan hyvin ylpeä ex-opettaja).